En halua olla lihava

Olen liian lihava. En ole aina ollut, mutta lähdettyäni kotoa opiskelemaan aloin lihota aika nopeasti. Iso harppaus oli lasten syntymän jälkeen, niinkuin aika monella naisella käy.

Olen kokeillut kaikki mahdolliset laihdutuskonstit. Olen ollut terveyskeskuksen laihdutusryhmässsä ja painonvartijoissa. Olen kokeillut kaalisoppadiettiä ja Atkinsonin dieettiä. Olen ollut WLCD-kuurilla ja yrittänyt vain vähentää syömistä. Aina on joku kilo pudonnut ja kaksi tullut takaisin. Parhain tulos tuli tuolla pussikeittokuurilla, joka yhdistettynä joka päiväiseen pyöräilyyn pudotti 20 kg. Ai niin, olin silloin ollut Kelan kustantamalla Tules-ylipainoisten kurssilla ja se auttoi alkuun, kotona sitten jatkoin ja pääsin näin hyvään tulokseen. Suurin syy taisi olla se, että halusin näyttää toisille kurssilaisille mahd. parhaan tuloksen, kun palasimme toiselle jaksolle.

Näissä lahdutusryhmissä on yksi huono/hyvä juttu ja se on se, että minun pitää olla niissä paras. Tuloksia tulee, jos pystyn näyttämään toisille, että olen onnistunut muita paremmin! Sitten, jos se ei onnistu, koko laihdutus epäonnistuu. Mistähän tämä kertoo?

Yleensä käyn vaakalla monta kertaa päivässä. Parhaimmillaan/pahimmillaan.

Aivan itsekseni en yleensä onnistu. Lankean heti seuraavana päivänä tai ainakin seuraavalla viikolla. Paremmin pärjään, jos tiedän, että joku tarkkailee minua. Jos on tietty päivä, jolloin käyn esim. ravitsemusterapeutin luona punnituksessa, sekin edesauttaa dieetissä pysymistä. Siis, nykyäänhän ei saa puhua dieetistä tai laihdutuskuurista, vaan elämäntapojen muuttamisesta. Niin tai näin, pääasia olisi että jollain keinolla saisi kiloja pois ja vaikeinta on saada pudotetut kilot pysymään...

Minulla on monta pakottavaa syytä, miksi painoa pitäisi saada pudotettua. Heikot nivelet ja verenpainetauti. Molemmat asiat olisivat paljon paremmin, jos ei tarvitsisi kantaa näin suurta taakkaa. Uskon, että voisin jättää lääkityksen lähes kokonaan pois, jos olisin normaalipainoinen.

Sitä, miksi olen lihava, olen paljon pohtinut ja käynyt myös psykologilla siitä keskustelemassa. En ole vieläkään varma, mikä on syy. Sen tiedän, että en liho ruuasta vaan kahvileivästä. Syön epäsäännöllisesti ja pääasiassa pärjään kahvilla ja leivällä/pullalla.


Kerrannaisvaikutuksena olen havainnut, että ollessani tarkka makeasta kieltäytymisessä, tarkkailen myös muuta syömistä ja huomaan valitsevani muutenkin terveellisemmän vaihtoehdon. Olen on/off- ihminen, kaiken pitäisi tapahtua heti ja isosti. Niinpä huomasin eilen illalla jo laskevani paljonko olen jouluun mennessä pudottanut painoani. Voi ei. Kun laittaa liian ison tavoitteen, eikä siihen yllä, tulee helposti jätettyä koko homma, sen sijaan, että tyytyisi pieneenkin tulokseen.

Nyt olen toivorikkaalla mielellä, mutta jatkossa kyllä toivon, että vaaka näyttäisi edes jonkinlaista laskusuhdannetta, jotta päätös pitäisi.