Olen ollut tyytyväinen itseeni, noin laihduttamismielessä. Luonnolliselle minälleni vastaisesti olen ollut tiukkana ruokavalion suhteen, en ole lipsunut. Ei mitään makeaa kahvileipää, ei välipaloja, ei jääkaapista napsimista...
Nythän se on helpompaa, kun on kuuma, joten ei niin ole nälkäkään. Enkä todellakaan ole kärsinyt nälästä.
Nyt vaan ihmetyttää se, ettei paino putoa. Olen laskenut kalorit kiloklubin ohjelmalla ja joka päivä olen syönyt vähemmän kuin sallitut 1500 kcal. Siis joka päivä, toisinaan alle 1000 kcal. Silti ei tulosta vaa'assa näy. Vyötäröllä kylläkin. Vatsa on pienentynyt, mikä on ihanaa sekin. Kiva, kun ei vaatteet purista, vaan tunika laskeutuu "vapaasti!.
Onkohan tämä nyt sitä "säästöliekillä" elämistä. Elimistö kuulemma sopeutuu nälkään ja alkaa säästöliekille. En tiedä - tietääkö joku sanoa? Tai sitten - tuli sekin mieleen -että onko kulutukseni vaan niin pientä, ettei vajausta synny. En oikein usko sitäkään, olen sentään niin paljon vähentänyt.

Nyt tarvitaan sitkeyttä, että siitä huolimatta jaksaa jatkaa, vaikkeu tulosta vaa'alla näykään. Sitkeyttä tarvitaan myös siksi, että mieheni on juuri leiponut ihanan rahkatortun, tuoksu leijuu koko huushollissa. Mitä se tarkoittaa? Tietää kyllä, että kumpikin, minä ja tyttäreni olemme päättäneet kieltäytyä. Tytär on teipannut herkkukaapin, pullalaatikon, jäätelöpakastimen ja limsakaapin oveen lapun, jossa on iso punainen rasti. Näin muistuttaa itselleen, ettei avaa niitä ovia! Ja sitten yksi tekee herkkua....pitääkö mun nyt sitten vaan näyttää sille, että pystyn kieltäytymään, vai voiko sunnuntain kunniaksi ottaa. Mutta kun sitten ottaa ja ottaa ja ottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti